Helsinki
2025
Vuonna 1891 käyttöön otetun Säätytalon laaja peruskorjaus ja restaurointi valmistui elokuussa 2025.
Rakennuksen käyttötarkoitus pysyi entisellään valtionhallinnon neuvottelu-, seminaari- ja edustustilana.
Korjausten ja restauroinin tavoitteena oli saattaa kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus teknisesti ja toiminallisesti asianmukaiseen kuntoon siten, että sen suojeluarvot säilyvät. Tärkeimpiä säilytettäviä kokonaisuuksia ovat mm. koko ulkovaippa vesikatto mukaan lukien, sisällä mm. pääaula ja sen monumentaaliportaikko sekä suuret talonpoikien, porvarien ja papiston salit. Säätytalon julkisivuissa ja sisätiloissa on ainutlaatuisella tavalla säilynyt 1800-luvun lopun–1900-luvun alun pintakäsittelyjä ja koristemaalauksia, jotka edustavat aikakautensa yhtä keskeistä ihannetta, pyrkimystä runsaaseen monivärisyyteen.
Säätytalon sisätilat jaettiin töiden luonteen mukaan karkeasti muutosalueisiin, joita olivat pohjakerros, 3. kerroksen kulmahuoneet sekä laajennus maan alla, sekä konservoitaviin alueisiin, joita olivat 1. ja 2. kerrokset sekä osa 3. kerroksesta.
Sisätilojen katto-, seinä- ja lattiapinnat sekä täydentävät rakennusosat konservoitiin. Julkisivut restauroitiin kauttaaltaan ja ne käsiteltiin arkkitehti Kati Winterhalterin värisuunnitelman mukaisesti.
Rakennuksen toimivuutta parannettiin kaikkialla siellä missä se oli mahdollista, lähinnä pohjakerroksessa. Valtion edustustilaisuuksia palveleva suurkeittiö modernisoitiin kokonaan. Esteettömyyttä ja rakenteellista paloturvallisuutta parannettiin. Koska käyttötarkoitus ei muuttunut, viranomaiset hyväksyivät osin määräyksistä poikkeavat palotekniset järjestelyt, jotka oli jo edellisessä korjauksessa todettu riittäviksi. Rakennusteknisesti välttämättömiä toimenpiteitä olivat vesikaton uusiminen sekä julkisivujen ja ikkunoiden kunnostaminen. Rakenteissa havaitut kosteus- ja haitta-aineongelmat sekä rakenteiden vauriot korjattiin. Valoullakon lasikatto uusittiin.
LVI-ja sähköjärjestelmien muutosten lähtökohtana oli käyttöikänsä päässä olevien järjestelmien uusiminen. Sähköjärjestelmien aikaisempaa runsaampia kaapelointeja varten salien lattioiden reunoille tehtiin kanaalit, joissa järjestelmiä voidaan jatkossa helposti muokata. Sisäilman olosuhteet, jotka vaikuttavat sekä ihmisiin että koristemaalauksiin, muokattiin uuden ilmanvaihtojärjestelmän myötä vastaamaan nykypäivän vaatimuksia. Ilmanvaihto on keskeinen tekijä Säätytalon rakennusfysikaalisen toiminnan ja sitä kautta arvokkaitten pintojen säilymisen kannalta.
Peruskorjauksen yhteydessä uusittiin Säätytaloon liittyvä puisto vastaamaan paremmin alkuperäistä Svante Olssonin puistosommitelmaa. Puistoa ympäröivissä puurivistöjen heikkokuntoiset puut uusittiin. Osa puistosta jäi edelleen leikkipuistoksi lähialueen päiväkodeille. Puistossa muutostöiden tavoitteena on sovittaa toisiinsa läpikäveltävä ja kaupunkilaisille avoin puisto sekä lasten suojattu ja turvallinen leikkipaikka.
Restaurointiperiaatteuna oli mm. pitää uudet talotekniset ratkaisut arvokkaissa huonetiloissa, julkisivuilla ja vesikatolla mahdollisimman huomaamattomina. Välttämättömät uudisosat tehtiin alisteisina olevalle arkkitehtuurille, ilman ”uutta muotoa”. Turhaa korjausta ja liian raskaita toimenpiteitä vältettiin. Vanhoihin pintoihin puututtiin mahdollisimman vähän. Säätytalolle ominaisia materiaaleja ja käsittelyjä suosittiin. Alkuperäisten rakennusosien käyttöikää pidentävissä korjauksissa hyödynnettiin perinteistä rakennustapaa. Talotekniset korjaukset pyrittiin toteuttamaan siten, että seuraavat muutokset onnistuvat ilman suuria rakenteellisia avauksia. Korjaussuunnittelun pohjana olivat edellisen, v. 1991 valmistuneen, professori Vilhelm helanderin johdolla tehdyn korjauksen ja restauroinnin periaatteet.
Valokuvat 3-11 Arno de la Chapelle 2025
